| ISOn Etelä-Savon
maaseutusosiaalityön kehittämisprosessina luodaan
maaseudun hyvinvoinnin kehittämiselle korkea-asteen
toimijoiden ja koulutus- ja tutkimusyksiköiden
muodostama tukiverkosto. Tukiverkoston tehtävänä on
vahvistaa maaseutualueiden hyvinvoinnin
ohjelmallista ja systemaattista kehittämisajattelua
sekä koulutuksen ja tutkimuksen kiinteää liittymistä
pitkäjänteiseen kehittämistoimintaan.
Tukiverkoston yksiköt ovat Kuopion yliopisto,
Helsingin yliopiston Ruralia -instituutti, Mikkelin
amk, DIAK -Itä ja ISO. Prosessin tässä vaiheessa ne
kuvaavat sekä oman ydinosaamisensa että
verkosto-osaamisensa käytännön kehittäjien käyttöön.
Verkosto luo myös yhteistä kehittämisohjelmaa.
Tukiverkosto on vahvistanut suhdettaan
maakuntaliittoon ja aluekehittäjiin, ja sen
tavoitteena on luoda asiantuntijadialogiin
pohjautuvaa ohjelmallista alueen hyvinvoinnin
kehittämistä. Neuvotteleva, keskusteleva
toimijaverkko suunnittelee ja luo kehittämistä
alueella yhdessä. Verkoston tehtävänä on kuulla
alueelta; kunnista, kylistä, toimijayhteisöistä
erilaisia kehittämisen signaaleja ja haasteita sekä
auttaa uusien konkreettisten kehittämisprosessien
käynnistymistä ja hallintaa. Verkoston yksi
kehittämismetodi on kumppanuuspöytä, jonka avulla
vahvistetaan monitoimijoiden demokraattisen,
osallistavan ja dialogisen kehittämisen tapaa sekä
kumppanuuden syntyä.
Kehittämistyön prosesseissa heijastuvat
ammatillisen sosiaalityön ja hyvinvointipalvelujen
erityiset piirteet maaseudulla
maaseutuasukkailla:
- harva asutus, ihmisten sosiaalisen
kontaktiverkon hajanaisuus
- pitkät välimatkat, pelko palvelujen
häviämisestä
- kotikäsityksen laajuus, kotipiiriajattelu,
koti osana kotiseutuympäristöä, kotona asumisen
arvostus.
ammatillisessa työssä:
- yksin tekeminen
- moniosaajuus ja vahva paikallistuntemus
- työn rajojen väljyys
- asiakkuuksissa tuttuus ja epävirallisuus.
|